Aherrusta

Tänään aloitin urakan josta en arvellutkaan selviäväni päivässä. Löysin taannoin sivuston, jonne oli keskitetysti  kerätty kaikki suomen seurantalot yhteystietoineen. Tai näin lienee ollut alkuperäinen ajatus. Ajatus on ollut loistava, valitettavasti lopputulos on jäänyt torsoksi.
Lähellekään kaikkia yhteystietoja ei löytynyt. Ja pahoin pelkään että osa tiedoista on vanhentuneita. Aika pitkälle minä kuitenkin tänään pääsin. Aloitin aamulla kymmenen maissa ja hetki sitten lopetin. Välillä pidin taukoa ja luin käsikirjoitusta. Kellon ympärys tuli kuitenkin taas aherrettua.
Minusta vanha seurantalo on mitä mainioin esityspaikka monologilleni.  Jos kaikki "hengissä" olevat talot kiertäisi, ei siinä taitaisi vuosi riittää?
Ai niin, se sivusto oli : http://seurantalot.fi/kaikki
Edelleen on voimassa lupaukseni siitä että jos vihjaat minulle paikan jossa tuon monologin voisi esittää ja vihjeesi johtaa esityssopimukseen, saat vihjepalkkiona vapaaliput itsellesi sekä yhdelle ystävällesi/puolisollesi. Kiertämään lähden siis syyskuun kahdeksannen päivän jälkeen.

Pari hakemusta postiin.

Nyt lähden viemään pari hakemusta postiin.
Ajattelin lähestyä vanhaan malliin paperisella versiolla.
Jotenkin itsestä tuntui, että voisi toimia paljon paremmin.
Sähköposti kun tahtoo jäädä joko kokonaan lukematta, tai jonnekkin roskapostikansioon.
Nyt kaikki peukut pystyyn että kerrankin natsais! Haen siis sponsoreita ..

Paperihommia

Hei taas,

Tämä päivä on mennyt ihan täysin paperihommissa.
Koska tämä monologi on minun näyttötyöni tapahtumatuottajan ammattitutkinnossa, joudun tuottamaan monenlaista A4 prujua. Tänään oli vuorossa turvallisuussuunnitelma poliisiviranomaiselle. Sen liitteeksi piti laatia "toimintaohjeita vaaratilanteessa ja onnettomuuksissa." Löyisin netin syövereistä asiakirjan josta otin hieman mallia. Muutamia muutoksia siihen joutui tekemään, jotta se vastaisi Luontokeskus Kellokkaan olosuhteisiin ja tapahtumaamme. Nyt se alkaa olla viime silausta vaille valmis.
Nyt taidan ottaa palrin esille ja lukea hetken aikaa vuorosanoja.

Tapasin aidon, oikean "savottajätkän" ja hevosmiehen.

Eero Ranta 2013

Eero Ranta on lähtenyt savotalle neljätoista vuotiaana. Hän viihtyy metsätöissä edelleen, tapaamisemmekin sovittiin iltapäivälle, koska Eero on aamupäivät metsätöissä. On se vain melkoinen tervaskanto!

Ajellessani kohti Tervolaa, katsoin huolissani kelloa. Olin auttamattomasti myöhässä! Ja minä kun olen itse pauhannut täsmällisyyden tärkeydestä. Navigaattori ilmoitti minun olevan perillä, mutta kohdalla ei näkynyt yhtään taloa. Ajoin vähän matkaa eteenpäin, ja löysin pari taloa joissa ei liikettä näkynyt. Toisessa oli lapio oven pönkänä, niin kuin ennen vanhaan oli tapana kun talo oli tyhjänä. Vaikutti sille, että se lapio oli ollut siinä jonkin aikaa. Hetken mietin vaihtoehtoja ja päätin soittaa Eerolle.

Selvisi että navigaattori oli ajattanut minut kilometritolkulla liian pitkälle. Ajelin takaisin päin ja lopulta näin Eeron odottelemassa jo minua tien varressa. Vastaan otto oli todella lämmin. Lähdin vierailulle roolivaatteissa, jotta voin ammattimieheltä ja aikalaiselta tarkistaa onko asu oikeanlainen, sain  molemmilta Eerolta sekä hänen vaimoltansa Annikilta varauksettoman hyväksynnän. 

Eero muisteli savotta-aikoja ja asutustilallisen elämää. Eero on kirjoittanut kokemuksistaan kaksi kirjaakin. "Savotat ja hevoset vaihtu" sekä "Pyytömiehet ja muita". Näitä kirjoja on käytetty lähteenä monologin käsikirjoitusta kirjoittaessa. Kahvittelimme ja jutustelimme ja yhtäkkiä huomasin että kello on jo pian puoli viisi! Aika kului ihan huomaamatta. Päätin että myöhemmin kesällä minun on käytävä uudelleen vierailulla, jos vain talonväelle sopii, ja sopihan se. Oli todella antoisa jutella aidon, oikean "savottajätkän" ja hevosmiehen kanssa. Moni asia kirkastui keskustellessamme. Vaikka minulla itsellänikin on   kokemusta metsätöistä, en ole kokenut hevosten aikaa, enkä niitä suuria savotoita, joita sotien jälkeen suomessa oli. 

Eeron kertomuksista mieleeni jäi hyvän ja mieluisen hevosen ikävä kohtalo. Oli tökännyt piikki ajouralla hevosen jalkaan pahasti ja se oli tulehtunut niin pahoin, ettei enää ollut tehtävissä mitään, hevonen oli lopetettava. Se oli suuri onnettomuus.

Eero oli aina tykännyt ajaa virkeällä hevosella. Tuon onnettomuuden jälkeen hänellä oli sattunut olemaan kaksi samanlaista, virkeää hevosta. Siinä oli vain sellainen ongelma, ettei moiselle tahtonut saada savotalle ohjastajaa. Oli pakko myydä toinen ja hankkia tilalle hieman lauhkeampi hevonen.

Savotta-aika kun loppui aikanaan jatkui hevosharrastus ravihevosten parissa. En nyt muista montaako hevosta Eero oli parhaimmillaan ohjastanut samoissa raveissa mutta useampaa kuitenkin. Ja kun ei enää ollut kuin yksi hevonen joka sekin meni sitten kaupaksi, jäi hevoset Eeron elämästä lopullisesti.

Edelleen, kun hän kertoilee savotta-ajasta ja hevosista, hänen silmissään näkee että se ei liene tuulesta temmattua kun Eero itsekin totesi  " Hyvään hevoseen sitä oikein rakastuu, joskus tuntuu että paremmin ku vaimoon". Tuo lausahdus löytyy myös savotta monologin käsikirjoituksesta. 

Juttelimme myös ajasta jolloin suomeen perustettiin asutustiloja. Olenhan itsekin asutustilan kasvatti. Perheemme on suomen nuorimman asutusalueen ensimmäiset asukkaat. Elettiin vuotta -68

Omalta osaltani savotta monologi on kunnianosoitus sitä sukupolvea kohtaan joka kärsi sodan kauhut, nosti suomen jaloilleen raakalla työllä, rakensi ja raivasi tyhjästä elämän edellytykset synkkään korpeen, valittamatta.

Eeron luota ajelin sitten Tornioon tapaamaan Mirjam Kälkäjää. Ja jälleen aikaa vierähti rupatellessa huomaamatta melkein kahdeksaan saakka. Minulla on ollut niin antoisa ja mukava iltapäivä, että harvoin on tällaista ollut. Pitää nyt sulatella päivän antia hetken aikaa.

Pähkäilyä ja hiomista.

Viime päivät ovat olleet työntäyteisiä, hyvä niin. Olen hionut esiintymissopimusta, jonka laadin pohjaksi muutama päivä sitten, sekä paria hakemusta. Käytän koko prujun vielä ystäväni arvioitavana. Hänellä on pitkä kokemus keikkamuusikkona, sekä ohjelmapalveluyrittäjänä. On parempi hioa, kun vielä on aikaa ja on aivan loistavaa, että ystävistä löytyy ammattitaitoa moneen lähtöön.
Sen olen tässä pannut merkille että kovin vaikeaa on siirtyä tuottajasta näyttelijäksi. Ja yhtä vaikeaa on "löysätä" vapaalle, vaan kyllä asiat pyörii mielessä koko ajan, myös näin viikonloppuna. Edessä on vielä kovasti töitä! 

TÄSTÄ SE LÄHTEE..

Hei, ja Tervetuloa sivuilleni. Täällä on mahdollista seurata Savotta monologin valmistumista. Kerron tätä kautta kuulumisia, mitä nyt matkan varrella eteen tulee. Toivottavasti viihdyt seurassani, niin täällä, kuin aikanaan esityksessä.